KKO:1989:55
- Asiasanat
- Vajaavaltainen, Perinnönjako, Holhoustuomioistuimen lupa
- Tapausvuosi
- 1989
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 88/1072
- Taltio
- 1251
- Esittelypäivä
Ään.
Holhooja oli alaikäisten lastensa puolesta tehnyt perinnönjaossa sopimuksen, jolla hän luovutti lastensa osuudet kuolinpesään kuuluneista maa- ja metsätalouskiinteistöistä eräälle toiselle osakkaalle tämän pesän ulkopuolisilla varoilla maksamaa rahakorvausta vastaan. Pesänjakaja hyväksyi perintökaaren 23 luvun 7 §:n nojalla sopimuksen lasten edun mukaisena. Kun kysymyksessä oli vastikkeellinen kiinteistön luovutus, oli siihen holhouslain 39 §:n 1 kohdan mukaan saatava holhousoikeuden lupa.
PK 23 luku 7 §HolhousL 39 § 1 kohta
ASIAN KÄSITTELY KAJAANIN TUOMIOKUNNAN ARKISTOSSA
A ja B olivat 7.10.1987 Kajaanin tuomiokuntaan kuuluvan Kajaanin käräjäkunnan arkistokäsittelyssä esittäneet, että A ja hänen edesmennyt puolisonsa C, jotka oli vihitty avioliittoon 21.7.1940 ja joilla oli ollut avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen, olivat sanotussa avioliitossa ollessaan saaneet omistukseensa yhteisesti Simolan tilan RN:o 3:58, Paltamon kunnan Kiehimänsuun kylässä, kumpikin erikseen puolet Nikulan tilasta RN:o 34:5, sanotun kunnan Melalahden kylässä, ja C yksin Puolivälin tilan RN:o 109:1, Ristijärven kunnan Ristijärven kylässä.
C:n, joka oli kuollut 3.11.1984, kuolinpesän osakkaita olivat olleet leski A ja lapset B, D, E ja F sekä G sekä lapsenlapset 25.7.1980 syntynyt H ja 25.7.1981 syntynyt I. Mainituista osakkaista D, E ja F sekä G olivat myyneet osuutensa sanotusta kuolinpesästä B:lle, D ja E 25.5.1985, F 27.5.1985 ja G 12.8.1985. Sanottujen luovutusten jälkeen kuolinpesän osakkaiksi jääneet A ja B sekä vajaavaltaisten H:n ja I:n lakimääräinen holhooja J olivat sopineet osituksen ja perinnönjaon toimitettavaksi sanotussa kuolinpesässä puheena olevien tilojen osalta siten, että A sai osituksessa pitää omistamansa osuudet eli puolet sanotuista Simolan ja Nikulan tiloista sekä tuli saamaan avio-oikeuden perusteella puolet sanotusta Puolivälin tilasta ja että B tuli saamaan perinnönjaossa H:n ja I:n osuudet mainituista tiloista maksamalla niistä H:lle ja I:lle kummallekin erikseen kuolinpesään kuulumattomista varoista 18.750 markkaa, jolloin B:n kustakin tilasta omistama osuus tuli olemaan kaikkiaan puolet. Kajaanin tuomiokunnan kihlakunnantuomarin 25.3.1987 sanottuun kuolinpesään osituksen ja perinnönjaon toimittajaksi määräämä pesänjakaja oli 28.4.1987 vahvistanut kerrotun sopimuksen, katsoen sen vajaavaltaisten pesänosakkaiden edun mukaiseksi, ositukseksi ja perinnönjaoksi C:n jälkeen.
Sen vuoksi A ja B olivat pyytäneet, että heille myönnettäisiin lainhuuto, A:lle puoleen Puolivälin tilasta ja B:lle puoleen Simolan, Nikulan ja Puolivälin tiloista.
Käräjätuomarin arkistokäsittelyssä 7.10.1987 tekemä päätös
Lainhuutohakemuksen yhtenä perusteena oleva saanto eli 3.11.1984 kuolleen C:n jälkeen tehty osittainen perinnönjako sisälsi kiinteistönkaupan, missä H:lle ja I:lle jaon kohteena olevista Simola nimisestä tilasta RN:o 3:58, Paltamon kunnan Kiehimänsuun kylässä, Nikula nimisestä tilasta RN:o 34:5, Paltamon kunnan Melalahden kylässä ja Puoliväli nimisestä tilasta RN:o 109:1, Ristijärven kunnan Ristijärven kylässä, kummallekin erikseen maksettavaksi sovittu 18.750 markan suuruinen rahasumma maksettiin jakoon eli pesään kuulumattomista varoista. Tosiasiallisesti suoritettu osittainen perinnönjako sisälsi vastikkeellisen kiinteistön luovutuksen, johon holhouslain 39 §:n mukaan oli vajaavaltaisten H:n ja I:n osalta hankittava holhousoikeuden suostumus. Tämän vuoksi ja kun perintökaaren pesänjakajaa koskevilla säännöksillä ei ollut tarkoitettu korvata holhouslain 39 §:n edellyttämää holhousoikeuden suostumusta vajaavaltaisen ollessa kiinteistön luovuttajana ja kun pesänjakajan toimivalta rajoittui vain jaettavaan pesään kuuluviin varoihin ja velkoihin ja koska hakijat olivat ilmoittaneet, etteivät he tulleet käräjätuomarin vaatiman holhousoikeuden lupaa hankkimaan, ja pyytäneet päätöstä asiassa, käräjätuomari on holhouslain 39 §:n ja lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta annetun lain 4 §:n 1 momentin ja 8 §:n 1 momentin nojalla hylännyt hakemuksen.
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 21.7.1988
Hovioikeus, jonne A ja B olivat valittaneet, on lausunut, että asiakirjat joiden perusteella A ja B olivat hakeneet lainhuutoa, olivat olleet niin laaditut kuin laki säätää eikä muutoinkaan ollut ollut ilmeistä, ettei saanto olisi ollut laillinen.
Käräjätuomarin ei näin ollen olisi pitänyt hylätä lainhuutohakemusta varaamatta A:lle ja B:lle tilaisuutta esittää selvitystä siitä, että kysymyksessä olevasta käräjätuomarin ratkaisusta ilmenevään pesänjakajan 28.4.1987 vahvistamaan luovutustoimeen oli vajaavaltaisten H:n ja I:n osalta hankittu holhouslain 39 §:ssä säädetyin tavoin oikeuden lupa.
Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut ja poistanut käräjätuomarin päätöksen ja palauttanut asian käräjätuomarille, jonka tuli ilmoituksesta ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.
Lainkohdat
Laki lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta 4 § 1 momentti, 7 §, 8 § 2 momentti, 11 § Laki lainhuudatus- ja kiinnitysasiain käsittelystä tuomiokunnan arkistossa 5 § 1 momentti Holhouslaki 39 § 1 kohta
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 5.10.1988. Valituksessaan A ja B ovat vaatineet Korkeinta oikeutta toteamaan, ettei pesänjakajan toimittamaan perinnönjakoon enää tarvita vajaavaltaisten pesänosakkaiden osalta holhouslain 39 §:n tarkoittamaa lupaa, ja ottamaan lainhuudatusta koskevan hakemuksen välittömästi tutkittavakseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
J on alaikäisten lastensa H:n ja I:n puolesta perinnönjaossa luovuttanut lastensa osuudet kuolinpesään kuuluvista maa- ja metsätalouskiinteistöistä kuolinpesän osakkaalle B:lle tämän maksamaa pesän ulkopuolista rahakorvausta vastaan. Kysymyksessä on siten vastikkeellinen kiinteistön luovutus. Vaikka pesänjakaja on hyväksynyt sopimuksen lasten edun mukaisena, luovutukseen oli holhouslain 39 §:n 1 kohdan mukaan saatava holhousoikeuden lupa.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Sarvilinna-Heimonen:
Ehdotus perusteluiksi: J on alaikäisten lastensa H:n ja I:n puolesta tehnyt kyseessä olevassa perinnönjaossa sopimuksen, jolla hän on luovuttanut lastensa osuudet kuolinpesään kuuluvista maa- ja metsätalouskiinteistöistä toiselle osakkaalle B:lle tämän maksaessa pesän ulkopuolista rahakorvausta vastaan. Koska oikeuden määräämä pesänjakaja, jonka tehtäviin perintökaaren 23 luvun 7 §:n mukaan kuuluu vajaavaltaisen edun valvominen, on hyväksynyt kyseisen perinnönjakosopimuksen alaikäisten edun mukaisena, ei sopimus ollakseen pätevä tarvitse enää holhouslain 39 §:n 1 kohdan tarkoittamaa holhoustuomioistuimen lupaa.
Päätöslauselmaehdotus: Juttu palautettaneen Kajaanin tuomiokunnan käräjätuomarille A:n ja B:n lainhuutoa koskevan hakemuksen ratkaisemista varten.
Oikeusneuvos Mörä: A ja B sekä vajaavaltaisten H:n ja I:n holhooja J ovat pesänjakajan läsnä ollessa 28.4.1987 sopineet C:n jälkeen toimitettavasta osituksesta ja perinnönjaosta muun muassa siten, että A ja B, joka sitä ennen oli ostanut C:n täysivaltaisten perillisten osuudet C:n kuolinpesästä, saivat kumpikin puolet Simolan, Nikulan ja Puolivälin tiloista ja että B suoritti H:lle ja I:lle kumpaisellekin erikseen 18.750 markkaa. Pesänjakaja on, katsoen sopimuksen H:n ja I:n edun mukaiseksi, mainittuna päivänä perintökaaren 23 luvun 7 §:n nojalla toimittanut jaon sopimuksen mukaisesti. Katson että jaon voimaantulon edellytyksenä ei ole, että holhoustuomioistuin hyväksyisi sen H:n ja I:n osalta. Käräjätuomari ei siten olisi saanut mainitsemallaan perusteella hylätä A:n ja B:n lainhuutohakemuksia. Palautan sen vuoksi hakemukset Kajaanin tuomiokunnan kansliassa asianmukaisessa järjestyksessä uudelleen käsiteltäviksi.
Päätöslauselma
Juttu jätetään hovioikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Mörä (eri mieltä), Lehtonen, af Hällström ja Rintala